Toulouse
hempee
olemus
Lyhyesti: Uusi koti, uusi maa. Ranskassa toistaiseksi...
Oma Internet 16. páivá, sitá ennen vain cyberkahviloita, pikaisia visiittejá Internetiin - sillá elámá on nyt toisaalla.

Heureux, maintenant. :)

Le temps, c'est de l'argent.
hempee
olemus
Tänään olen kolmekymmentä. Hyvää syntymäpäivää, minä!

Kirjoitin viime yönä runon:

katsot. tahtoisin että tiedät.
jos olisi varaa
antaa harhan varaan
kulkisin kohti kangastusta

sinulle viimeisen veteni
mitä tekisit eteeni?

Rauhaniemi
hempee
olemus
Kansankylpylässä tunnen olevani osa Tamperetta. Sukupolvet samoilla lauteilla, pienestä venäläistytöstä Lumikki-uikkareissa kurttuisten vanhojen miesten riviin, suuri sulatuskattila. Kuntoilijoita, pipopäisiä rouvia, tarinaniskijöitä. Yleisessä saunassa kaikki kohtaavat.

Tulemme muurari-Peten kanssa taas Rauhaniemeen, autoja on parkkipaikan täydeltä. Yksi onneksi lähtee juuri, pääsemme pysäköimään. Saunalippuja myyvä kaveri juttelee Petelle tavalla, josta näkee heidän nähneen toisiaan jo vuosia.

Sauna on täysi, istumme alhaalla ja otamme ensimmäiset vapautuvat paikat ylempää. Hiki, lämpö nousee kunnes on pakko nousta, järveen. Ulkona höyryää, lumi kiertää tuulessa, taivaanranta hurjia piirtoja ja aallot tummat, vesi arvaamattoman näköinen. Parikymmentä metriä lämmitetyllä matolla ja veteen, nopeasti vain, kaulaa myöten. Sitten minuutti, kaksi ulkona istuen.

Pienessä saunassa kehonrakentaja heittää vettä enemmän kuin tarpeeksi. Istun alemmalla lauteella, vanha mies istuu viereen ja sanoo, että tässä on sopivan lämmin. Kertoo saunan pohjoispuolesta, ja myötäilen, nyökkäilen.

Lopuksi suihkusta suoraan järveen, järvestä suoraan pukuhuoneeseen. Kun lunastamme tavaramme lippujen myyjältä, hän kertoo samalla Tapparan ja Ilveksen välisen pelin tilanteen. Kotona järviveden viileys vaihtuu oman kehonlämmön euforiaan, nukahdan muutamassa tunnissa ja nukun kymmenen tuntia.

Civilization The Boardgame: The Game of Commitment
hempee
olemus
Varasimme perjantain ja lauantain Sivilisaatio-lautapelille. Meitä oli neljä urhoollista, Maiju, Tero, Mikko ja minä, plus yhden hengen katsomo, Katri. Aloitimme perjantai-iltana noin puoli seitsemältä, kuuntelimme levyjä, söimme pelin ympärillä. Pelin ohjeiden mukaan pitkä peli kestää 4-6 tuntia.

Alku lähti nihkeästi. Perustin kaupungit Kaukasukselle ja Etelä-Amerikkaan, Kaukasus osoittautui surkeaksi vuoristoksi ja Etelä-Amerikassa minulla oli naapuri. Pelin edetessä sain vahvan jalansijan Arabiaan ja Pax Americanan Etelä-Amerikkaan. Keskiaika alkoi keksiessäni teologian ja aika kohteli minua hyvin, olin hyvin pelissä mukana. Meille oli kuitenkin lukittunut peliin kaksi melko tasavahvaa liittoa. Lopettelimme siltä päivältä n. 7 tuntia pelanneena.

Lauantaina aloitimme kai noin tuntia aikaisemmin. Keskityin alussa sotimiseen, sillä keskiaika oli minulle edullinen. Maiju kuitenkin syyti Terolle joukkoja, jotka estivät laajentumiseni Afrikassa. Pattitilanne jatkui teolliselle ajalle ja yli kello 22 asti. Tälle ajalle en päässyt oikein mukaan, mutta se puolestaan oli noin kolmessa pelitunnissa ohi täydeksi yllätykseksi. Päätimme lopettaa kolmeen mennessä, joten teimme loppuun joukkorahastukset ja viimeiset hankinnat (keksin elektroniikan ja tietokoneet, joilla tein runsaasti pisteitä). Pisteet jakautuivat lopulta tasaisesti kolmen vahvimman kesken, jäin Mikosta ja Maijusta kummastakin vähän.

Tästä pelistä jäi lopulta käteen seuraavat asiat:
  • CBG on hieno, nay, erittäin hieno peli, mutta aika-arvio on totaalisesti pieleen. Pelasimme yht. noin 17 tuntia emmekä päässeet taaskaan oikeaan loppuun.
  • Luulin, että neuvottelujen virtaviivaistuminen auttaisi lyhentämään peliä merkittävästi, mutta näemmä se ei riitä.
  • Sääntöjä ja pelin kulkua on pakko virtaviivaistaa jotenkin, että pelin voisi pelata alusta loppuun alta 20 tunnin. Meillä yksittäisen kierroksen keskipituudeksi tuli jo lähes tunti.
  • Neljällä pelaajalla meille syntyi hyvinkin lukittunut 2 vs. 2 -tilanne, joka ei juuri pelin aikana päässyt muuttumaan. Viides pelaaja voisi rikkoa harmonian.
  • Pelin alueista kaupankäynti on kuvattu epämääräisesti ja jättää paljon tulkinnanvaraa. Toinen on laivastolla maihinnousun torjuminen.
  • Säännöistä on olemassa second edition, joka saattaisi auttaa asiaa.

    Ehkä jo ensi kerralla peli voitaisiin päästä loppuunkin asti. Tätä tosin ajateltiin viimeksikin.

  • Crazy Frog
    profiili
    olemus
    muumio.orgin laskun eräpäivä on kahden viikon kuluttua. Kun huomaan, kuinka vähän olen kotisivutilaa viimeisen vuoden aikana käyttänyt, tuntuu siltä, etten ole varma, haluanko maksaa 42€ siitä.

    Vaaleanpunainen sammakkoystävämme on ollut telakalla jo pitkään, passivoituneena. Mutta voisinko jättää sen kodittomaksi?

    Viestinnän mietelauseita
    Rautia
    olemus
    Jos väline on viesti, ja yhteen viestiin mahtuu vain yksi sanoma, seuraako siitä, että jokaisen viestin sisältö on yhdentekevä?

    Sijaistoiminta
    mokkeilija
    olemus
    Pakkasyössä ohi ajavat junat hohtavat sähkönsinistä hehkua, kuin poliisiautojen vilkut, mutta voimakkaammin. Koko huone tuntuu valaistuvan veturin ohittaessa tämän talon. Muutoin on jo pimeää, vain muutama naapuri on hereillä, yhdellä parvekkeella on vielä jouluvaloja.

    Huomaan, että kirjoittamisesta on tullut sijaistoimintaa, jota teen silloin kun en suostu tekemään mitä pitäisi. En koskaan varaa aikaa sille, mutta voin varastaa sitä muulta, kuten nukkumaanmenolta.

    Houellebecqin Mahdollista Saaresta löytyy tällainen katkelma: "Kumouksellisen tavoin myös humoristi tajuaa maailman raakuuden ja vastaa vieläkin raaemmin. Hänen toimintansa tulos ei kuitenkaan ole maailman muuttaminen, vaan sen tekeminen hyväksyttäväksi muuttamalla väkivalta, joka on välttämätön kaikessa kumouksellisessa toiminnassa, nauruksi - ja tienaamalla siinä sivussa varsin mukavasti. Olin kaiken kaikkiaan, kuten kaikki narrit aikojen alusta, eräänlainen kollaboraattori."

    Tässä esitetty ajatus tuntuu jotenkin intuitiivisesti oikealta. Nauraminen on ratkaisumalli, tapa käsitellä asioita, mutta sekin tuntuu sijaistoiminnalta. Reaktiota vaativat tilanteet voidaan usein kuitata naurulla, jännitteet purkaa naurulla, toiminnan sijaan. Monesti se voi korvata toisen tunnetilan. Suuttumus, suru, seksuaalinen jännite voidaan helposti purkaa naurulla. Asia voidaan lyödä leikiksi.

    Koomikoilla voi olla poliittinen agenda, mutta silloin hänestä pitävät vain ne, jotka ovat valmiiksi hänen kanssaan samaa mieltä. Huumorilla voidaan luoda me-henkeä, mutta se on kehno mielipiteiden muokkaaja. Nauru on kohtalainen ja rajoittunut kritiikin väline. Sillä voidaan vauhdittaa jo murtuvien tabujen kaatumista, mutta laissez faire -ajatteluun se ei pure.

    Vitsikästä? Nyt on vitsit vähissä.

    kauhutunnelmissa
    hempee
    olemus
    Vietin viikonloppua omillani, kun Maiju lähti kirjamessuille. Lauantaiksi oli pakko päästä jalkeille, vaikka julma flunssa olikin päällä. Niinpä kokeilin sekakäyttöhoitoa: inkivääriä, sokeroitua inkivääriä, valkosipulia, Carmolis-tippoja sisäisesti ja höyrynä, lakritsinjuurta, chiliä, eukalyptuspastilleja sellaisenaan ja juomana, lämpöä ja lepoa. Jokin niistä taisi auttaa.

    Lauantaina istuin autossa jossain Pälkäneellä silmät sidottuina. Kun vihdoin näin taas, olin huoneessa yhden tutun ja viiden tuntemattoman kanssa, yhtä oli juuri ammuttu. Hei me larpataan! Puoli tuntia myöhemmin minut ammuttiin ladon takana ja raatoni kannettiin takaisin mökkiin, josta olimme juuri lähteneet. Siihen päättyi osaltani toinen larppi, johon olen ikinä ottanut osaa, ja tällä kertaa minulla oli jopa hauskaa.

    Sunnuntaina kävin suorittamassa moraalista velvollisuuttani äänestäjänä ja kuntalaisena. Äänestyksen valvojilla oli ilmeisen tylsää, sillä he jaksoivat onnitella minua kuukauden päästä tulevasta syntymäpäivästäni. Salsatuntien jälkeen näimme vaalituloksia, ja etenkin perssuomalaisten kahmima saalis kirvoitti kotonamme parahduksia. "Populisti-Soini ja isänmaafalangi" olisi paljon parempi bändin nimi kuin kuntapolitiikka.

    of fake mice and madmen
    hempee
    olemus
    Näin eilen ikkunasta naapuritalon pihalla yhden poliisiauton ja kaksi maijaa. Myös vartioliikkeen auto kävi pihassa. Tänään kävi ilmi, että joku oli leikkinyt pyssymiestä.

    "Tampereen poliisi sai iltapäivällä kello viiden aikaan ilmoituksen sekavasti käyttäytyneestä miehestä, joka liikkui aseen kanssa Järvensivuntiellä sijaitsevan kerrostalon pihalla.

    Paikalle saapuneelle poliisipartiolle selvisi, että mies oli mennyt kerrostaloasuntoon ja ampunut parvekkeelta yhden laukauksen ilmaan.

    Mellakkakilvin varustautunut poliisipartio tunkeutui asuntoon ja sai poistettua mieheltä aseen. Tilanne oli ohi puoli seitsemään mennessä.

    Poliisille tehdyssä ilmoituksessa asetta oli kuvailtu haulikkoa muistuttavaksi. Kiinnioton yhteydessä kuitenkin paljastui, että kyse oli ilmakivääristä."


    Näin tänä aamuna sammonkadulla neljännen kerroksen parvekkeella oravan! Köynnöstä pitkin pääsee nähtävästi ylös asti - ainakin nuo parisataagrammaiset. Toinen velikulta olikin tulossa hyvää vauhtia alaviistoon.

    pelon maantiede
    profiili
    olemus
    Tänään meillä täällä Tampereellakin on ollut kouluja kiinni uhkailujen vuoksi. Kalevan lukio ja Kaarilan yläaste & lukio sekä Ammattiopiston Santalahden piste (eli entinen Pyynikin osasto). Lukioita uhannut on pidätetty, ammattiopistolta joku oli tunnustanut ja ilmeisesti selittänyt huonoksi pilaksi.

    Muistan, kun olin ala-asteella, ja meillä oli paloharjoitus. Tietenkään emme etukäteen tienneet, että se on harjoitus, ja olin tosi innoissani ajatuksesta, että seistään pihalla, kun koulu palaa ja paloautot sammuttavat sitä. Jotain samanlaistako liikkuu mielessä näillä tyhjien pommiuhkien tekijöillä, ei tarvitse olla koulussa kun ollaan sieltä evakossa?

    Jälkikäteen nolottaa, että edes kymmenvuotiaana olisin ajatellut palavan koulun olevan hieno asia. Tosin silloinkaan en ajatellut, että kenellekään kävisi huonosti. Kaikilla olisi pitkä loma, kun koulua rakennettaisiin uudestaan, ajatteli lapsi. Toisin kuin näissä ase- ja pommiuhissa, joissa koulu on ehkä päivän kiinni, mutta sitten käynnistyvät poliisitutkinnat, sisäiset selvitykset ja pelon ilmapiiri. Osaatteko te ennakoida niitä lainkaan, koululaiset? Vai pelottaako teitä jo, ja haluatte, että muutkin tuntisivat sen?

    ?

    Log in